sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Neljä vuotta bloggaamista



Viime päivinä on tullut mietittyä paljon bloggaamista, sillä juhannuksena tuli neljä vuotta täyteen tätä kivaa harrastusta. Vanhoja postauksia ja kuvia tutkiessani tajusin, että harrastuksesta on tavallaan tullut myös elämäntapa, tapa tutkia ympärillä tapahtuvaa. Bloggaamisen kautta olen oppinut tarkastelemaan asioita, pysähtynyt pienten ja suurempien asioiden ääreen, oppinut paremmin heittäytymään ja tarttumaan tilaisuuksiin ja oppinut myös näkemään uusia mahdollisuuksia elämässä ja ympärillä.





Mietin, mitä bloggaaminen on minulle antanut. Kysymys, joka olisi voinut olla tämän postauksen otsikko. Paljon on tullut oppia vuosien varrella, nykyään luen erilaisia ohjeita bloggaamiseen liittyen, toisin kuin aloittaessani. Taisin edetä peppu edellä puuhun, kieltämättä tekemällä oppii, tosin kaikkia virheitä ei aina olisi välttämätöntä tehdä itse! Juuri tällä viikolla luin artikkelin blogitekstin otsikoinnista...Olen kuitenkin löytänyt itseni bloggarina, eikä nuo ohjeet, joilla pyritään saamaan mahdollisimman paljon lukijoita, tunnu aina omilta.  Kirjoitan blogia lukijoille, joten tietysti harmittaa, jos postaus jää vähälle lukemiselle. Toisaalta en pysty olemaan sillä tavalla laskelmoiva tai tavoitteellinen, että pyrkimysteni taustalla olisi jatkuva halu löytää lisää lukijoita. Joskus kirjoittaessa on käynyt niin, että olen kirjoittanut jo tekstin melkein loppuun, mutta aloittanutkin sitten alusta, vaihtanut lähestymistapaa ja tyyliä, jotta teksti tuntuu omaan suuhun sopivalta, minulta. Ehkä juuri se oman tyylin löytyminen, tietynlainen rentous ja kaikki oppimani taidot on suurinta, mitä bloggaamalla olen saavuttanut. Oma ajatteluni on kehittynyt ja selkeytynyt blogitekstejä suunnitellessa tai viimeistään sitä kirjoittaessa.




Bloggaamisen kautta olen päässyt tutustumaan mahtaviin tyyppeihin, saanut jopa ystäviä blogin kautta. Se on jotain sellaista, mitä kai muuten harvemmin aikuisiällä tapahtuu. Lukijat ja lukijoilta saatu ihana palaute toimii hyvänä motivaattorina edelleen. Tosissani en ole tainnut miettiä lopettamista, mutta tiedostan muutoksen ympärillä, enkä osaa ennustaa, kuinka pitkä on blogien historia. Esim. Instagramin helppous verrattuna bloggaamiseen tai vloggaamisen kasvava suosio ovat mielestäni jo vaikuttaneet bloggaamiseen. Muutokset tuovat mukanaan asioita, joita täytyy miettiä ja punnita omalta kantilta. Moni bloggari, jota seurasin blogia aloittaessani, on lopettanut.  Itselläni tahti on hidastunut alkuvuosista, mutta pyrin postaamaan kolmesta neljään kertaa viikossa, joskus jopa tiheämmin, kun on paljon asiaa, joskus harvemmin, kun muu elämä vie ajan. 




Olen päässyt tekemään kivoja yhteistyöpostauksia, tutustunut yrittäjiin ja yrityksiin, moniin mielenkiintoisiin ja innostaviin tapahtumiin. Olen päässyt käyttämään omaa luovuuttani erilaisissa projekteissa ja vaikutusvaltaani blogin kautta. Samalla kun itse olen muokkaamassa lukijoiden ajatuksia, saan itse vaikutteita. On ihanaa innostua itse ja saada muutkin innostumaan, jakaa ja saada ideoita. Rakkaimmaksi inspiraation lähteeksi on itselleni vuosien saatossa muodustuneet kukat, ja Kukkailottelun kautta on ollut hienoa saada muut samanhenkiset kokoontumaan virtuaalisesti viikottain blogini alle.




Bloggaaminen on muuttunut vuosien varrella. Harrastelijoidenkin blogit näyttävät toinen toistaan upeammilta, ulkoasu blogeissa on nykyään viimeisen päälle hiottua, usein ammattilaisen avulla tehtyä heti ensimetreiltä. En näe ammattilaisten avussa mitään pahaa. Olen ostoulkoasuja useastikin selaillut etsien sitä oikeaa, mutta toistaiseksi aina päätynyt ähkyyn, kuten mulle usein käy verkkokaupoissa... Kamerat ja kuvausvälineet ovat monilla bloggareilla tänä päivänä ammattilaistasoa. Olen itsekin käynyt oppimassa valokuvausta ja saanut paremmat välineet kehittää tätä taitoa! Alkuvuosina kuvasin blogiin paljon myös kännykällä, mutta kuvakokoa reippaasti suurennettuani, alkoivat kännykkäkuvat viimeistään näyttää huonolaatuisilta. Kehitys on näkyvissä, eikä tulisi mieleenikään alkaa poistamaan vanhoja postauksia. Opittavaa riittää, sekin tuo lisämotivaatiota bloggaamiseen. Haluan tulla paremmaksi, oppia lisää!




Kaikkihan alkoi oikeastaan siitä, että koti,  sisustaminen, itsetekeminen, kukkaset, ja elämä ylipäätään, asiat, jotka olivat ja ovat edelleen itselleni tärkeitä, kaipasivat sopivaa väylää kuvien ja ajatusten jakamiseen. Bloggaaminen tuntuu edelleen mukavalta tavalta omien ajatusten ja kuvien jakamiseen, joten matka jatkuu.




Kiitos sinulle lukijani, kun olet täällä! Vaikka jossain välissä lakkasin aktiivisesti seuraamasta blogilukuja, koska ne aiheuttivat itselleni turhia paineita, on pakko tunnustaa, että tuntui hirmuisen hyvältä, kun huomasin sivupalkissa 200 kirjautuneen lukijan ylittyneen. Kiitos teille jokaiselle!<3 Kiitos niistä tuhansista kommenteista, joita olette vuosien saatossa jättäneet ja niistä kahden kesken vaihdetuista viesteistä, kun olen silloin tällöin pystynyt olemaan avuksi. Kyse on tässäkin loppujen lopuksi vuorovaikutuksesta, asia, jota en tajunnut aloittaessani bloggaamaan.


Taina

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää juhannusta!





Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
 
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
 
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903


Ihanaa keskikesän juhlaa!
Taina

torstai 22. kesäkuuta 2017

Naturelli kimppu juhannukseksi - Kukkailottelua



Viime viikon Kukkailottelun kukkaset, syreenit ja pionit, ovat minulle kesän ehdottomat lempikukkaset. Tämän viikon kimppua lähdin tekemään mielessäni Annukka. Jaa, joo, en yhtään tiedä, miksi juuri Annukka, mutta jostain mielen sopukoista se ajatus vain tuli...että olisi kiva koota kimppu juuri hänelle! Valkoista ja vihreää, ei muuta. Ainekset kimppuun poimin enimmäkseen pientareelta.


 



Iso kimppu koiranputkea, muutama valkoinen lupiini, pieni nippu päivänkakkaroita (niitä ei vielä ole kovin paljon tarjolla), jotain heinää ilman kukintoja (jos niistä tulee allergiaoireita), kotipihasta napsin kukkapenkistä poimulehteä, (sitä voi kerätä myös luonnosta, ja se luultavasti kukkii etelässä juuri nyt) ja hiirenvirnaa (eivät kuki vielä, joten sopivat kimppuun tuomaan vihreää köynnösmäisenä lisänä), joka ei sinne penkkiin oikeasti kuulu... Meinasin ensin, että nämä riittävät, mutta lisäsin lopuksi viime viikolla Prismasta ostamani valkoiset pionit, ja kimpusta tuli minusta vielä kauniimpi. Annukan tyyli on kyllä simppelimpi, mutta omani on rönsyilevä, en taida tämän yksinkertaisempaan tyyliin kukkien kanssa pystyä.;D







Maljakon asettelin viime viikolla kirppikseltä löytämääni Riviera Maisonin rottinkikoriin (3 euroa, ei paha!),  josta poistin ainakin toistaiseksi ripustussangan. Jos haluan ripustaa korin myöhemmin, niin sanka on helppo laittaa takaisin paikoilleen.

Osa postauksen kuvista on muuten otettu yhdentoista jälkeen illalla! Selkeällä säällä valoa on tarjolla puolille öin ja melko lyhyt on pimeä aika vuorokaudesta, hyvä kun malttaa mennä nukkumaan ollenkaan...
 
Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki poikkeuksellisesti maanantai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3




Minulla on ajatus, että ehtisin vielä jonkinmoisen "juhannuskortin" toivotuksineen huomiseksi tekemään. Jos en saa sellaista aikaiseksi tai te olette hävinneet nettiyhteyksien ääreltä metsiin ja järvien rannoille, toivotan kaiken varalta jo nyt kaikille


ihanaa Suomen suven juhlaa! 💚 

Taina 


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

DIY - Kuviopaperista taulut seinälle



Toukokuisella Bloggaribrunssilta Wetterhoffilla saimme mukaamme Ihana-lehdet. Tässä lehdessä, joka näyttäisi olevan myynnissä elokuun alkuun saakka, on monta kivaa ohjetta ja artikkelia mm. Parolan Aseman Katja Rinkisen ohje omatekoiselle liitumaalille, sekä tällaista liitutaulumaaleihin hurahtanutta kiinnostava liitumaalivertailu. Lehden liitteenä ovat ihanat Nuppu Print Companyn kuosiset askartelupaperit, jotka minua ovat poltelleet...mitä kivaa keksisin! Viime viikolla sain idean käyttää paperia tuliaiskarkkipurkkien koristeluun.


  



Löysin viime viikolla kirpputorilta kivat kehykset, jotka näyttivät kuuluvan Kesähuoneeseen. Hintaa kehyksillä oli yhteensä 5 euroa, sopuhinta. Mietin, että tulostaisinko omista kuvista jotain kesäistä kehyksiin vai kävisinkö korttiostoksilla... Muistin jälleen kauniit paperit lehden välissä! Täydellinen ratkaisu hätähousun askarteluihin. Kehyksissä olevaa mallipaperia apuna käyttäen leikkasin palat Lumikello- ja Näsiä-kuosia. Nahkanauhasta leikkasin ripustuslenkit, ne saivat jäädä reilusti näkyviin. Lenkit painoin kehyksen takana olevan metallikiinnikkeen alle, kehykset ovat pöytämallia, eli niissä ei ollut valmiiksi ripustuslenkkejä. Naulat ja vasara mukanani marssin Kesähuoneeseen. Valmista tuli vartissa.







Kesähuoneen ikkunaton seinä oven vieressä on jo jonkin aikaa  tuntunut tyhjältä. Elän toivossa, että joku päivä noiden taulujen alapuolella on juuri tuohon paikkaan sopiva talonpoikaissohva, mielellään levitettävä sellainen. Siitä tulee kesäpäivien päiväunipaikka.<3 

Tällaista pientä puuhastelua tänne, juuri täydellistä lomapuuhaa, josta ei stressiä saa aikaiseksi.;D


 



Kukkailottelulinkin ajattelin aukaista jo huomenna, ja se saakin olla sitten auki maanantai-iltaan saakka, jotta ehditte postailemaan juhannuskukista vaikka kahteen kertaan! 🌼


Taina

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Louhisaaren juomaa ja dippimansikoita // Arvonnan voittaja



Ajatukset ovat jo juhannuksessa. Vaikkei suunnitelmissa ole mitään erityistä, ja sääkin taitaa muuttua tavanomaiseksi juhannussääksi, niin on kuitenkin kiva juhlistaa Suomen kesää, joka on riipaisevan lyhyt ja juuri tällä hetkellä niin kaunis. Siisti koti, hyvää ruokaa ja juomaa, sauna ja rentoa yhdessäoloa, vähän kuin jouluna, mutta kesäisin maustein, siinä on oma juhannusreseptini!







Monen monta vuotta olen suunnitellut Louhisaaren juoman valmistamista juuri juhannukseksi. Tällä kertaa olin ajoissa, ja tein koe-erän juomaa jo viime viikolla. Juoman valmistus on supernopeaa ja helppoa. Ohjeen poimin täältä, mutta sokerin määrää vähensin viidesosalla. Ehkä sitä voisi vieläkin vähentää, minusta puoli kiloa sokeria viiteen litraan on ihan järkyttävä määrä! Ainakaan itse en mausta huomaa, että sokeria pitäisi olla enemmän, ja kaikki sitä juoneet ovat tykänneet (paitsi meidän 5-vuotias kummipoika, joka pyysi saada oikeaa vettä maistettuaan juomaan...), Vähemmällä sokerilla maku on minusta enemmän kirpeä kuin makea. 

5 litraa vettä
4 litraa mustaherukan lehtiä
25 g sitruunahappoa (myydään ruokakaupassa)
400g sokeria

Huuhtele mustaherukanlehdet. Laita ne ämpäriin ja kaada kiehuva vesi lehtien päälle. Sekoita sitruunahappo juomaan. Laita ämpärin päälle kansi ja anna juoman tekeytyä 12 tuntia. Poista juomasta lehdet. Sekoita sokeri. Nauti! Syreenijuoma oli muuten aika samantapainen valmistustavaltaan ja reseptiltään...




Satun lasten ylppäri- ja valmistujaisjuhlissa maistoin suklaaseen dipattuja mansikoita, ja ajattelin, että nämäkin sopisivat mainiosti juhannukseen vaikkapa kuohuviinin kaveriksi! Koska en ole mansikoita dipannut aiemmin, kokeilin tätäkin ennakkoon. Sulatin Pandan valkosuklaalevyn vesihauteessa, ja kun suklaa oli sulaa, dippasin mansikat ( 1 litra) yksitellen. Hellan viereen laitoin leivinpaperin, johon mansikat nostelin. Suklaa jäähtyi yllättävän nopeasti. Huom! Mansikat jäivät hieman kiinni astiaan jääkapissa, joten ne kannattaa ottaa lämpöiseen hieman ennen tarjoilua. Olin ihan kokonaan unohtanut ottaa kameralla kuvaa mansikoista, joten kokeillaan, miltä kännykkälaatu näyttää isona...:/




Kukkamakuja -kirja kiinnosti 40 blogini  seuraajaa. Tällä kertaa arpaonni suosi Päikkää! Onnea ja herkullisia kukkahetkiä!🌹 Laitoin sinulle jo sähköpostia.:) Kiitos Karistolle Kukkamakuja -kirjasta, se tulee varmasti käyttöön,  sekä kiitos vielä mahdollisuudesta arpoa kirja.<3


Taina

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Arvontamuistutus



Viikonloppu lähestyy loppuaan, ja miten mahtava se onkaan ollut! Mietin eilen, että nuoruuden kesistä jäi päällimmäisenä mielikuva, että silloin aina tutustui uusiin ihmisiin. Aivan kuin eläisin nuoruuden kesää, sillä olen tutustunut jo useampaan mahtavaan naiseen ja päässyt sellaiseen huolettomaan ex tempore -tunnelmaan. Parasta kesässä.<3





Oikeastaan tulin nopeasti muistuttamaan arvonnasta ja kertomaan, että kokeilin Kukkamakuja -kirjan ohjeella syreenijuomaa. Aluksi, kun kukkien päälle kaadettiin vettä, haisi juoma minusta hieman tunkkaiselle...Ensimmäinen maistelukerta oli pettymys, mutta ilmeisesti juoma paranee vanhetessaan, sillä useamman maistelun perusteella uskallan todellakin suositella kokeilemaan. Minusta syyreenijuoma on hyvää ja raikasta. Ihana kesäjuoma!




 
Vielä pari tuntia aikaa osallistua Kukkamakuja -kirjan arvontaan! Ehkä sinäkin pääset kokeilemaan syreenijuoman valmistusta.:) Myös Kukkailotteluun ehtii vielä osallistumaan!


Aurinkoista juhannusviikkoa!
 Taina

DIY -tuliainen



Niin mukava päivä takana, että on suorastaan pakko postata, vaikka kello käy jo puoltayötä! Olin tänään Tampereella Satun kanssa tapaamassa bloggaajia: Satulinnan Tuijaa, Suortuva-blogin Nannia ja Oman Katon Alla Tuulaa. Loistoporukkaa! Päivä meni kuin siivillä.







Eilen ruokakaupassa pyöriessäni tuli mieleen, että olisi kiva viedä tuliaisena jotain...Kukat olisi tietysti tyypillinen valinta itselleni, mutta koska Nanni menee kotiin vasta sunnuntai-iltana, niin kukkien ostaminen oli pois laskuista. Kauppaa kierrellessäni muistin putiikkien ihanat suklaalakukuulat, jotka ovat niin hyviä ja pienessäkin rasiassa maksavat maltaita. Talvella huomasin, että samantapaisia myydään ruokakaupassa. Kävi jo silloin mielessä, että noista kuulista saisi kivoja pikkulahjoja uudelleen paketoimalla!






Niinpä ostin useamman pussin suklaalakukuulia, sen verran, että muutaman sain pistellä itsekin askarrellessa nassuun...Tuollaiseen Den Gamle Fabrik -purkkiin meni lopulta hieman yli pussillinen namuja. Kotona kaivelin kuivauskaappia. Turhaan en ole säilönyt hillopurkkeja, jotain tämän tyylistä on ollut mielessä.;D Suihkuttelin purkkien kannet mustalla suhumaalilla (ihan vain tyylikkäämmän ilmeen vuoksi), tein Pic Monkeylla etiketit, jotka teippasin kontaktimuovilla purkkiin. Tekstiä piti hetki miettiä, mutta päädyin toivottamaan "Makeaa kesää". Lopuksi leikkasin Ihana-lehden välissä tulleista Nuppu Print -papereista ympyrät purkkien kanteen ja kiinnitin ne decoupage-lakalla. 

No, Sadulle en jaksanut enää kantta koristella, vaan nauroin aamulla auton kyytiin istuessani, että askartele itse!:P Tuulan tulosta en tiennyt etukäteen, joten hänelle en arvannut askarrella lahjaa. Jos Tuula vielä tavataan, lupaan sulle oman purkin.<3




Sain niin iloisen vastaanoton tuliaisillani, että päätin sittenkin postata tämän vaatimattoman DIY-idean. Kiireessä nappasin kuvat ennen lähtöä... Ruoka- ja juomalahjat ovat mielestäni erittäin kivoja, varsinkin, kun siihen yhdistää pienen hitusen vaivannäköä.


Kiitos ihanat naiset upeasta päivästä ja hauskasta seurasta!<3

Taina

 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Kassikaupalla kukkasia - Kukkailottelua



Täällä yksi onnellinen lomalainen ottaa kaiken irti kesästä ja varsinkin kukkasista! Kun edelliset on nuukahtaneet, on vain päätettävä, että mitä kukkia hakisin, lupiineita, syyrenin oksia, koiranputkia, niittyleinikkejä, kieloja vai kaikkia sekaisin...Kaikkia edellä mainittuja löytyy tällä hetkellä meiltä! 

Tämän viikon Kukkailottelu -kimpussani on syreenin lisäksi myös Prismasta ostettuja pioneita, joita en mitenkään pystynyt ohittamaan. Alle neljä euroa puntti, olisi tehnyt mieli ostaa koko ämpärillinen, mutta tyydyin kahteen punttiin!







Viime viikonlopun Suomi 100 -Kesälounaan jälkeen käyvimme tietenkin pyörimässä hetken aikaa Katin kanssa kaupoilla. Olen koko talven (rymsteerauksesta lähtien) yrittänyt löytää makuuhuoneeseen vaaleasta puusta tehtyä simppeliä naulakkoa sopuhintaan, vaan eipä sellaista mistään löytynyt. Kaikki kotona lojuvat tai kaupoista löytyneet puiset naulakot ovat mallia 80-luku, siis mäntyä, oksia, pyöristettyjä nuppeja... Ei kiitos! Niinpä nappasin Granitilta naulakon matkatuliaiseksi, vaikka on minusta himpun alle 40 aika kova hinta tuosta. Naulakko sopii joka tapauksessa taulun alle mielestäni täydellisesti, ja mikä tärkeintä, siihen saa ripustettua yöksi vaatteita roikkumaan! Aika monta kuukautta tässä menikin, että vaatteet lojuivat joko lehtitelineenä toimivan puisen pullolootan tai lattialle nakatun päiväpeitteen päällä...







Ehkä hiukan epätavallinen paikka kukille, mutta toisaalta miksi ei! Aika ihana voisi olla vaikka eteisessä tuollainen runsas kukkakassi toivottamassa vieraat tervetulluiksi. Tuonne korikassin sisälle voisi hyvin piilottaa maljakon...  Korikassi on ostos Lidlistä pari kesää sitten, ja se on mainio kapistus esim., kun lähden pyöräilemään kukat mielessäni tai menen rannalle.






Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Jos et vielä ole käynyt osallistumassa Kukkamakuja -kirjan arvontaan, niin vielä ehtii ja täältä pääsee, klik!
Aurinkoista, kukkien kaunistamaa, kesäviikonloppua!
Taina



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kukkamakuja -kirja // Arvonta



Keväällä törmäsin ihastuttavaan ja inspiroivaan kirjauutuuteen, Tekla Wannaksen Kukkamakuja -kirjaan. Sain Karistolta itselleni arvostelukappaleen, ja olen malttamattomana odotellut, että pääsisin testaamaan kirjan reseptejä. Myöhässä oleva kesä laittoi suunnitelmani uusiksi, ja päätin postata kirjasta, vaikka reseptit ovat vielä kokeilematta.  Sain Karistolta toisen kappaleen kirjaa arvottavaksi, ja tottahan olisi kiva, että kirjan voittajakin ehtisi kokeilemaan kukkareseptejä jo tämän kesän aikana!






Houkuttelevat reseptit ja Noora Qvickin kauniit kuvat menevät silmänruokanakin, mutta aikomus on kokeilla lähipäivinä ainakin syreenijuoman valmistamista, sillä syreenit ovat täällä parhaassa kukassa juuri nyt. Juomasta voi sitten valmistaa vaikkapa syyrenigranitea, joka tuossa kirjan kannessa näkyy.



Syreenijuoma

 
Oman pihan ruohosipuleista löytyi juuri yksi aukinainen kukka kuvan ottamista varten, mutta nuppuja on paljon. Ruohosipulinkukkavinegrette ja ruohosipulinkukkasalaatti kuulostaa ja näyttää oivalta salaattivaihtoehdolta juhannuspöytään... Eiköhän nuo kukat ennen sitä avaudu! En ole koskaan maistanut ruohosipulin kukkaa, mutta kirjan mukaan maku on lempeämpi ja kukkaisempi kuin sen lehtivarret, jotka ruohosipulista tavallisemmin käytetään.  


Ruohosipulinvinegrette ja -salaatti


Syötävät kukat on esitelty omassa osiossaan lyhyesti. Reseptejä on kukkasokereiden, -siirappien, -suolan, -viinietikan sekä -öljyjen valmistamiseen. Jokaiselle kukalle on oma lukunsa, erilaisia juomia, leivonnaisia, lisukkeita, suolaista ja makeaa... Kymmenittäin toinen toistaan houkuttelevempia reseptejä!


Syreenipannacotta


Nyt yhdellä blogini lukijalla on mahdollisuus saada Kukkamakuja -kirja omakseen. Jätä kommentti tämän postauksen loppuun tai Mansikkatilan mailla -Facebook-linkin tai postauksen Instagram-julkaisun perään. Jos osallistut anonyyminä, älä unohda jättää yhteystietoja. Arvonta alkaa nyt. Aikaa osallistua on tämän viikon loppuun eli sunnuntai-iltaan 18.6. saakka.






Olisi kiva kuulla, oletteko maistelleet kukkamakuja! Itselläni kukkamaut rajoittuvat toistaikseksi orvokeihin, joita olen käyttänyt leivonnaisten koristelussa. 


Onnea arvontaan! 🌸

Taina

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Parasta aikaa



Kuopuksella on kesäläksynä kasvion kerääminen tai kuvaaminen. Hän valitsi jälkimmäisen tavan. Pari kertaa olemme käyneet yhdessä kuvaamassa ensin kevään kukkasia ja nyt viikonloppuna alkukesän kasveja. Aika toivotonta olisi suoraan sanottuna lapsella noiden kukkien ja kasvien löytämisen ja tunnistamisen kanssa! Suutarin lapset, tiedättehän.;) Olen toiminut sekä oppaana kasvien äärelle, että kasvikirjana. Kiva olisi, jos poika oppisi muistamaan ainakin osan niistä kasveista, mitä kesän aikana kuvaa.


Kielo
Pihlaja
Aho-orvokki


Hauska on ollut käydä yhdessä metsässä kävelemässä, ja välillä minunkin on tartuttava kameraan! Itse en ole koulussa joutunut tai saanut (luultavasti tuon ikäisenä se olisi ollut joutumista) kasviota kokoamaan, mutta opettajana olen kyllä ollut auttamassa monet kasviot alulle. Nytkin kuudesluokkalaisille neuvoin säilyttämään kasvioitaan, sillä siinä on jo hyvä alku seuraavan kesän läksylle.:)


Metsäkurjenpolvi
Kalliokielo
Metsäkurjenpolvi


Tämä aika vuodesta on niin ihanan vihreää ja vehreää. Metsässä tosin on mukavampi liikkua aikaisemmin, ennen hyttysten ilmaantumista. Pari päivää kestänyt sade tuntui tulevan oikeaan aikaan, meillä on ollut kuiva kevät. Kotilot ilmaantuivat sateen myötä, mutta en ole luovuttanut niiden suhteen - ainakaan vielä.




Pienen Linnun blogissa on tällä viikolla MakroTex- haasteessa aiheena Katse alas, ja näillä alkukesän luontokuvilla olen pitkästä aikaa mukana. Käykäähän katsomassa, miten muut ovat haasteeseen tarttuneet!



Ihanaa alkukesän aikaa!

Taina