keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Luontoäidin kukkakauppa on auki!






Heipä hei! Hengissä ollaan nippa nappa.;) Tänään ainakin hetkellisesti on jo tuntunut, että kyllä tämä tästä taas suttaantuu. Helpotti itseäni, kun päätin, että käyn siivoamassa ja muuttamassa kesällä tavarat luokastani toiseen. Ihan mahdoton tehtävä tehdä muuttoa muiden töiden ohessa. En ole edes aloittanut, joten olkoon sitten.

Huomenna vietetään kevätjuhlia, ja tänään oli lauluharjoituksissa niin tunteet pinnassa, että meinasi mennä itkuksi mun laulut. Tähtäin on kuitenkin siellä lauantaiaamussa. Ei haittaa, jos nyt itkettääkin, heittäessäni hyvästit nykyisille oppilailleni haluan kuitenkin pystyä puhumaan ja olemaan vollottamatta. On se nyt vaan vähän noloa, jos opettaja on se, joka itkee eniten.:P
  
Kiirettä pukkaa siis vielä vähän aikaa. Tulin pikaisesti huikkaamaan, jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin ainakin täällä etelässä on luontoäiti avannut kukkakauppansa. Kävin laskemassa stressitasoa ja keräämässä kukkia vähän joka tasolle, sillä tuomen lisäksi kukassa on ainakin osa hedelmäpuista, sekä paikoitellen kielotkin. Tähän postaukseen napsin kuvat kieloista.

Aalto-maljakko ja kielot, voiko olla suomalaisempaa yhdistelmää? Pienen (95mm), kirkkaan vaasin ostin kuukausi tai kaksi sitten lähikirppikseltä muistaakseni 15 euron hintaan. Iittalan kaupassa hinta näyttää olevan melkein 65 euroa, hyvä löytö siis! Ennestään minulla on tuota samaa kokoa valkoinen, vihreä ja ruskea vaasi, joista vihreä ja ruskea ovat kirkkaan tavoin kirppislöytöjä. Aalto-maljakko kieloineen on ihan kohta lähdössä Kesähuoneeseen.
  





Musta maljakko ja kielot on minusta myös erittäin kaunis yhdistelmä. Tämä maljakko on työpöytäni kulmalla. Tuossa kielon tuoksu, joka voi toisinaan olla suorastaan ärsyttävä, ei käy liikaa nenään.

Nyt kiirehdin vielä pikaostoksille ruokakauppaan ja esikoista hakemaan. Perjantaina on jälleen tarkoitus viettää Kukkailottelua, mutta voi olla, etten ehdi postausta vielä aamusta saamaan julki. Perjantaina kuitenkin.:)

Hei, huomenna onkin jo KESÄkuu!
Mukavaa keskiviikkoa!<3

Taina

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Ihana, kamala voikukka!



Postausaiheita on riittänyt keväällä runsaammin kuin aikaa postailuun, joten reilusti ennen pääsiäistä siskoni maalaama ja häneltä kevätmyyjäisissä ostamani voikukkataulu on jäänyt esittelemättä täällä blogissa. Aika kauan jouduin odottamaan, että sain taulun itselleni, sillä tämä oli tyrkyllä taidenäyttelyyn, vaan lopulta näyttelyyn valikoitui jotain muuta, ja minä sain viimein taulun työhuoneen eli kuten me kutsumme, kirjaston, seinälle.




 
Jännä juttu, että heti taulun nähdessäni tiesin, että mun oli suorastaan pakko saada tämä, vaikka voikukkiin mulla on viha-rakkaussuhde! Päälimmäisenä niistä tulee mieleen kiireiset viikot töissä, jolloin yritän revetä yhtä aikaa joka paikkaan. Toisaalta luonto on mielestäni parhaimmillaan tässä kesän kynnyksellä ja haluaisin niin ehtiä nauttimaan kaikesta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Toukokuun lopulla pihalla tehdään se, mitä ehditään, ja taistelu voikukkia vastaan...no se on hävitty! Tänään pihaa kiertäessäni, kaksi päivää nurmikon leikkuun jälkeen, voikukat nostavat jälleen iloisesti päätään. Voikukan haituvat ovat minusta valtavan kauniita, mutten toivo kukkien leviävän yhtään enempää!





No, taulu on joka tapauksessa kovasti mieleeni. Mummon nojatuolin punainen meinaa olla mun värisilmälle hieman liikaa, kun taulussa on keltaista, väriä, jota meillä ei juuri ole näkynyt. Keltainen kuitenkin sopii mielestäni mainiosti huoneen tummanharmaan ja ruskean väsymaailmaan. Haaveilen edelleen tuolin verhoilusta ruskealla nahalla, vähän sellaisella, kuin uusin laukkuni, eilinen löytöni, viikonloppukassi Siivouspäivän kirppikseltä! Nojatuolissa on alkuperäinen, ehjä nahkaverhoilu, ja jos sitä nuuhkaisee, voin vielä haistaa mummoni tuoksun, vaikka hänen kuolemastaan taitaa olla kohta kymmenen vuotta. Sen puoleen verhoilulla ei ole kiire...




 
Viime viikon kukkakauppareissulta Järvenpään Kukkataloon on peräisin taulun alapuolella oleva pagodipuu; Ihastuttava ja muodikas viherkasvi, josta taidan tehdä oman postauksen myöhemmin! 

Aurinkoisia ja lämpöisiä toukokuun viimeisiä päiviä, voikukilla tai ilman!


Taina

torstai 25. toukokuuta 2017

Kukkailottelua pioneilla



Pionit puskevat maasta jo hirmuista vauhtia. Tulevana viikonloppuna on varmaan aika laittaa tuet paikoilleen. Muutaman uudenkin tarvitsisin, sillä viime kesänä istutin neljä uutta pionia kesähuoneen lähellä olevaan penkkiin, ja nekin näyttävät onneksi nousevan!

Kukintaa odotellessa halusin ison kimpun pioneita, ihan vain pelkästään pioneita. Viime viikolla kävimme Sadun kanssa kukkaostoksilla Järvenpään Kukkatalossa ja ihan tarkoituksella sunnuntaina, sillä aina sunnuntain viimeisellä tunnilla leikkokukat ovat puoleen hintaan. Enimmäkseen meidän ostoksemme olivat kesäkukkia ja yrttejä, mutta nyt oli tosiaan oikea hetki itselleni toteuttaa haaveeni isosta pionikimpusta.








Kuvistakin näkee, miten eri tavalla eri lajikkeet aukeavat tai eivät aukea, kuten kävi toisen tumman pionin kanssa. Valkoinen pioni tuoksuu erittäin hyvälle, kun taas muut eivät tuoksu oikestaan ollenkaan. Näistä pioneista valkoinen nousi suosikikseni, vaikka se on tavallaan aika räjähtäneen näköinen.:)

Kyllä se tietenkin aina harmittaa, jos pioni ei aukeakaan. Tällä kertaa tartuin kameraan vielä, kun tumma pioni (toisen olin jo heittänyt pois) tiputti terälehtensä. Vaikka mieluiten nautin kukista elävänä maljakossa, niin kyllä nuo terälehdet on aika kauniit vielä pudonneinakin!



 



Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3
 

 Ihanaa viikonloppua!💚
Taina


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tekemisen iloa Wetterhoffin talossa








Vietin eilen upean päivän Wetterhoffin talolla Hämeenlinnassa Bloggaribrunssin ja erilaisten työpajojen merkeissä. Viime kevään Bloggaribrunssi jäi harmittavasti väliin Asuntomessuennakon vuoksi, joten olin odottanut tätä tapahtumaa oikeastaan kuukausia, ja odotukset todellakin ylittyivät, päivä oli hauska irtiotto kesken kevätkiireiden! Seura oli parasta A-luokkaa, samat leidit, joiden kanssa treffasimme Kevätmessuilla, eli Kotonasi. Annukka, Talossa No 23 Satu sekä Villa Valkon Kati, lähtivät kanssani tutustumaan Wetterhoffin taloon.







Wetterhoffin talo ei enää vuosiin ole toiminut oppilaitoksena. Nykyään talossa toimii yhteisö erilaisia luovien alojen osaajia. Meillä bloggareilla oli ilo päästä tutustumaan talon toimijoihin ja tiloihin, sekä osallistua työpajoihin, joissa pääsi itsekin unohtamaan kaiken ympärillä olevan ja keskittymään käsillä tekemiseen.<3 Yksi rentouttavimmista asioista on näprätä jotain, tehdä käsitöitä, askarrella. Kun sitä pääsee tekemään hauskassa porukassa, on kuin olisi ollut minilomalla.

Wetterhoffin myymälä on ihan hiljattain uusittu. Toinen puoli myymälästä on täynnä lankoja, kuteita ja käsityötarvikkeita. Itseäni kiinnostaisi kokeilla vaikkapa villasukkien neulomista kamelin tai jakin karvasta, jotka kuuleman mukaan ovat lämpimämpää kuin lampaan villa. Myymälän toinen puoli koostuu kotimaisista sisustus- ja lahjatavaroista ja toisaalta kehitysmaissa tuotetuista tuotteista, joilla pyritään parantamaan erityisesti kehitysmaiden naisten oloja, Fredrika Wetterhoffin hengen mukaisesti!  Tykkään.<3






Aika meni kuin siivillä, enkä lopulta malttanut enää kuvata ollenkaan, vaan nautin luomisen ilosta! Yhdessä työpajassa kokeilimme kankaan stanssausta. Minulle ihan uusi tuttavuus on stanssauslaite, jolla saa valmiita kuvioita leikattua paperista, kartongista, kankaasta tai vaikka tuohesta.  Näppärästi leikkelimme vanhoista farkuista erilaisia kuvioita ja kirjoimme niitä lahjaksi saamiimme kasseihin. Toisessa työpajassa pääsi kokeilemaan kalligrafiaa tekstiilitusseilla kankaalle, kolmannessa askartelemaan korvakorut origamipaperista ja neljännessä tekemään sormuksen tai langanpujottimen...Suurin osa paikalla olleista bloggareista oli käsityöihmisiä henkeen ja vereen, ja bloggareinakin melkoisia konkareita, takana joillain jopa yli 10 vuotta bloggaamista!






 
Omista tekeleistäni ehkä parhaiten onnistui sormuksen taivuttelu. Saimme siihen niin hyvää yksityisopetusta Koruverstas Klovan naisilta, kun menimme Katin kanssa ihan viime tingassa sormuksia askartelemaan.:)





Kannattaa ehdottomasti poiketa Wetterhoffin taloon, kun liikutte Hämeenlinnassa. Siellä on niin monta ihanaa liikkettä, ja itse talo, vaikka sitä ei nyt tullut kuvattua, on upea nähtävyys sellaisenaan! Samalla haluaisin innostaa kaikkia kokeilemaan käsitöitä, askartelua tai ylipäätään käsillä tekemistä. Uskon, että jokaiselle löytyy joku tapa antaa luovuudelle tilaa. 

Suurkiitos Wetterhoff talon väelle, Wetterhoff -säätiölle ja kaikille mukana olleille mahtavasta päivästä!<3


Taina

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kukkailottelua rippeillä - Kukkien kierrätystä




Tällä viikolla en ole kukkakaupassa käynyt (ainakaan vielä), vaan päätin poimia kuvia joistakin vanhoista Kukkailottelu -kimppujen rippeistä ja muista ei niin tuoreista kukkasista, jotka pienen huollon jälkeen ovat saaneet uuden astian ja veden, mahdollisesti myös uuden paikan. Joskus käy, kuten yllä olevan pionin kanssa, että vanhetessaan kukkanen kaunistuu entisestään, eikä sitä meinaa enää samaksi kukaksi tunnistaa, mitä kaupasta on kantanut. Vai mitä sanot tästä? Harrastan todella paljon kukkien kierrättämistä kotona. Samat kukkaset voivat olla kahdessa tai kolmessa erilaisessa asetelmassa ennen kuin ne päätyvät lopulta roskikseen. Monet kukat kuivavat kauniisti, joten niiden kanssa ei ole niin kiire poisheittämisen kanssa.







Varsinkin syys- ja talviaikaan tykkään käydä kukkakaupassa viikoittain. Pimeänä vuodenaikana, jolloin sisällä ollaan paljon ja kesään on vielä matkaa, haluan piristää mieltä vihreällä värillä ja leikkokukilla. 

Odotan jo malttamattomana edessä olevaa aikaa, kun kukat alkavat kukkimaan yksi toisensa jälkeen, ja pientareelta ja pihasta voi kerätä kukkia maljakkoon! Jos mulla talvella kuuluu rahaa kukkasiin useampi kymppi kuukaudessa, niin kesällä tulee tietenkin hankittua kesäkukkia terasseille ja perennoja penkkeihin, vaikka aika paljon olen myös saanut perennoja ystävien pihoista.







Eteisen taso, oma työpöytä, lipastojen päälliset, vessojen tasot, yöpöytä...mikä paikka ei näyttäisi paremmalta kukkamaljakon kera! Kun rippeistä tekee kukkatarjottimen, voi osa kukista säilyä parikin viikkoa ja tarjottimen päivittäminen on nopeaa ja helppoa. Kaikkea ei useinkaan tarvitse vaihtaa kerralla. Kimpun voi jakaa useampaan pienempään maljakkoon, ja ilme muuttuu ihan erilaiseksi. Myös erilaisia oksia voi laittaa leikkojen seuraksi, siten saa kivaa vaihtelua ihan ilmaiseksi.







Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Ihana viikonloppu tulossa, aurinkoa, lämpöä ja treffit brunssin merkeissä bloggareiden kesken! Iloa sinunkin viikonloppuusi!


Taina
 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Pellavainen päiväpeite



Olin jo pitkään haaveillut pellavaisesta päiväpeitteestä. Usein tuli selattua nettikauppojen sivustoja, jos se oikea sattuisi tulemaan vastaan. Mielessäni olin jo ajatellut, että miksei sitä voisi käyttää vaikka tuplaleveää pussilakanaa niinä päivinä, kun ylipäätään kokee päiväpeitteen tärkeäksi...Totuuden nimessä meillä ei todellakaan ole joka aamu pedit pedattuna, mutta JOS aikaa on, niin silloin kyllä tykkään pedata vaikka useammankin pedin!






Loppujen lopuksi päiväpeite löytyi ihan sattumalta Elloksen sisustamisen alesta. Melko säännöllisesti tulee ostettua vaatteita Ellokselta ja varmaan aina tilausta tehdessäni käyn läpi kodin sisustamisen ale-tuotteet. Juhlamekko-ostoksien ohessa löytyi meidän sänkyyn uusi päiväpeite, jonka ostamista en kauaa lopulta edes miettinyt. Hintaa peitteelle jäi alle 90, mikä on minusta pellavaiselle, 260x260, päiväpeitteelle sopuhinta.



 



Peite on valkoista pellavaa ja siinä on vaaleanharmaita paisley-kuvioita. Uuden päiväpeitteen myötä makuuhuone valostui rutkasti, vaikka aamuisin se kyllä tulvii muutenkin valoa, varsinkin keväisin. Jotenkin myös Borås-tapetti, Falsterbo Lilac (Syreeni) alkoi näyttää paremmalta päiväpeitteen vaihdoksen myötä. Ei ole akuuttia tarvetta repiä sitä pois, niin kuin ajattelin kuukausi sitten.;)

Alkaa olla loppukiireet töiden suhteen käsillä, siksi täällä blogissa voi olla nyt hieman hiljaisempaa hetken aikaa. Perjantaina kuitenkin taas Kukkailottelua luvassa!

Viikonloppuna meillä pitäiskin olla treffit auringon kanssa!;) Mukavaa keskiviikkoa!
Taina

lauantai 13. toukokuuta 2017

Profiilikuvahaaste - Minä ja mun muistot



Eilen jo luin @Maria´s -blogista postausta hänen blogistaan profiilikuvahaasteesta, joka on Mamma rimpuilee -blogista lähtöisin. Tänä aamuna kävin lukemassa Kiljusten blogin Minnan haasteen, ja koska tykkään kovasti katsella vanhoja kuvia ja muistella tapahtumia kuvien takana, päätin minäkin poimia Fb-profiilikuviani tänne pientä muisteloa varten.





Olen liittynyt Facebookin aika tarkalleen kahdeksan vuotta sitten. aluksi ajattelin, että ihan turhaa touhua. Saattaa se sitä ollakin, vaan aika mukava on selailla muistoja sitäkin kautta.

Ensimmäinen profiilikuvani on otettu Rooman matkalta 2009, missä olimme aiemmin talvella miehen kanssa kahdestaan. Kainalossani olevan kirjan lainasin muistaakseni siskoltani, ja kirja kulki mukanani matkan aikana, vaikkei se ehkä kaikkein kevyin matkaopas olekaan! Kuva on otettu Pietarin kirkon katolta, jonne menimme ihan ensimmäisenä kiertäessämme Vatikaania. Huima paikka, vaikkei se kuvasta varsinaisesti näy. Rooma oli enimmäkseen kylmä ja sateinen tammikuun lopussa, mutta reissu oli silti onnistunut.

Toinen kuva on otettu Ruotsin laivalta samana kesänä. Pojat olivat vielä aika pieniä tulloin. Pallomeri ja pitkät laivan käytävät...Pienten poikien viihtyminen on taattu. Laivamatkailu on kyllä parasta kesällä, ja Tukholman saaristo on suosikkini. Jos mahdollista, silloin pitää istua yläkannella ihastelemassa huviloita ja joutsenia.:)




Seuraava profiilikuva on kuva kuvasta, joten siksi se on vieläkin sumuisempi kuin luonnossa. Uskomatonta kyllä, kyseessä on yksi jokavuotisista koulukuvista. Jostain syystä sain osan kuvista mustavalkoisena. Kyseinen kuvaaja jäi mieleeni poikkeuksellisen ammattitaitoisena. Kuva on otettu muistaakseni 2006, mutta  profiilikuvaksi poimin sen 2009 syksyllä.




Profiilikuva no 4 on nopea räpsäys siskoni häistä kesällä 2008. Muistaakseni kuvassa on alunperin myös pojat, ja se on kuvattu kirkon parkkipaikalla. Laatu näissä profiilikuvissa ei tahdo kestää suurentamista, ovat parhaimmillaan postimerkkiä pienempinä.;D







Lapsuudenkuvia on tullut käytettyä profiilissa muutaman kerran. Ensimmäinen kuva on muistaakseni otettu henkilöllisyystodistusta varten, siksi mustavalkoisuus. Lapsena mulla oli melkein aina pitkät hiukset, paitsi joskus kuuden vuoden kieppeillä. Inhosin poikatukkaa!

Toinen lapsuuden kuva on ihanalta 70-luvulta, ette varmaan olisi arvanneetkaan. Kuten kuvasta näkyy, mulla on ollut ihan pienenä vaaleat hiukset. Keinuhevoskuvan vieressä on tarhakuva, jossa mulla on päällä ihana samettimekko, jonka kävimme ostamassa tätini kanssa muistaakseni Lahden Centrumista tai Sokoksesta, isosta tavaratalosta, jollaisia ei Kajaanissa ollut 70-luvun lopulla, eikä niitä sen tyylisiä tavarataloja taida olla enää muutenkaan. Prismaa ja Cittaria ei lasketa...




Seuraava kuva on jälleen otettu laivan kannella. Olimme kesäkuussa 2009 Ahvenanmaalla 10-vuotiaiden poikien jalkapalloturnauksessa, joka on suurin sen ikäluokan tapahtuma Suomessa. Reissusta jäi todella paljon kivoja muistoja! Kiertelimme aika paljon saarta kolmestaan miehen ja nuorimmaisen kanssa, sillä esikoisen joukkueella oli oma ohjelmansa ja majoitus koululla. Me taas yövyimme hotellissa Pommern-laivan lähellä. Sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Porukalla oli mahtava yhteishenki. Viime talvena vanhojen tansseissa oli hauska bongata pitkiksi venähtäneet pelikaverit joukosta.





Kuva no 9 on jälleen työn puolesta otettu. Päällä mulla on kesällä Eginan-saarelta Kreikasta ostettu hauska vaate, joka löytyy kyllä edelleen kaapista, ja sen voi pukea päälle suurin piirtein tuhannella ja yhdellä tavalla, mutten muista niistä kuin yhden!





Yksi "kuntoilukuvakin" on päässyt lipsahtamaan joukkoon. Pitäisi varmaan ottaa taas sauvat mukaan lenkille! Jostain syystä mulla taisi tulla sauvalenkkeilyyn mitta täyteen, mutta onhan se nyt tehokkaampaa kuin pelkkä kävely! Kävin kyllä tuohon aikaan myös salilla ahkerasti.




Kollaasin kuvat ovat mielestäni samalta kesältä 2011. Selfien olen ehkä ottanut alkukesästä tai keväällä sellaisena päivänä, kun olen käynyt parturissa. Alakuva on otettu yllätys, yllätys Kreikassa. Matkasta kirjoittelin blogini ensimmäisenä kesänä täällä ja täällä. Spetsesin saarelle voisin mennä uudelleen saarihyppelyllä! Samalta reissulta ovat myös ihanat kuvat esikoisesta täällä.<3 Suurin kuva on saman kesän loppupuolella mieheni ottama kuva veljeni häistä, ravintola Lokista Lahdesta.




4-kymppisiäni vietettiin elokuussa -12. Ne olivat ihanat juhlat, kiitos kaikkien ihanien naisten, joita olin kutsunut elämäni varrelta!<3 Siskoni oli maalannut minusta muotokuvan jonkun valokuvan perusteella. Maalaus on meidän kirjaston seinällä, ja jonkin aikaa kuva siitä oli profiilissani.




Talvilomalla -13 kävimme risteilemässä nais-lapsi-porukalla ystäväni kanssa. Seuraava kuva on Tallinnasta otettu selfie tavaratalon portailla. Esikoisella alkoi olla murkku, muuten matka oli oikein onnistunut.;D Toinen kuva on samalta vuodelta siskoni nuoremman lapsen ristiäisissä otettu, ja mulla on sylissäni pieni miehen alku.




Vuonna 2014 mentiin selfie-linjalla. Ensimmäinen kuva on lentokoneessa otettu, juuri ennen lähtöä Berliiniin leirikouluun. Muuten kivat muistot, mutta jotain harmillistakin, kirjoittelin matkamuistoja täällä, täällä ja täällä. Keksimmäinen kuva on Lahden Öistä, jossa olin veljeni kanssa Scorpionsin keikalla. Tai olihan siellä muitakin, mutta jostain syystä eivät jääneet mieleen.:P Oikeanpuoleisen kuvan tarvitsin muistaakseni blogiin. Tuolla sivumetsikössä koivunrunkoa vasten sen otin, kun sisällä oli marraskuun lopulla niin pimeää.




Mulla taitaa olla tapana vaihtaa profiilikuvaa suurin piirtein puolen vuoden välein. Kahdesta seuraavasta mulla on jälleen epäilys, että kyseessä on partukäynnin jälkeiset kuvat. Ensimmäinen on otettu ihan kesäloman kynnyksellä kaksi vuotta sitten. Omenapuut kukkivat ja taustan vastamaalattu seinä tarjosi kauniin taustan, vaikka harmikseni seinä oli hieman liian sinertävä harmaan sävyksi. Toinen kuva on otettu saman vuoden joulukuussa. Taustan väri eli seinämaali vaihtui sinertävästä vihertävään...Tämä kuva on mulla nytkin profiilisssa, sillä halusin sen helposti esille viimeksi parturissa käydessäni. Tykkään, että toisinaan on kiva kääntää latvat ulospäin!




Viimeisin profiilikuva on viime joulukuulta, kun kävin Neilikan syntymäpäivillä tapaamassa Milla Alftania, ja hän osoittautui juuri niin mukavaksi ihmiseksi, kuin mitä television perusteella arvelinkin. Kuvassa on alunperin myös Milla ja se on Tiinan ottama. Postaus ja alkuperäiset kuvat asian tiimoilta löytyvät täältä.

Nyt tuli kyllä aikamoinen annos Tainaa...:/ Ei varmaankaan tule toistumaan ihan heti tai koskaan. En tykkää olla esillä, ja omien kuvien katseleminen on nykyään entistä kamalampaa, kun noita kiloja on liikaa. Siitä huolimatta tahdoin tehdä tämän haasteen, sillä kuvista tulee usein mukavia muistoja mieleen. Mielelläni kurkkisin muidenkin profiilikuvia ja lukisin tarinoita kuvien takaa. Ota koppi!:)


Taina


Viikonlopun Kukkailotteluun!