torstai 19. tammikuuta 2017

Kukkailottelua viime viikolta



Miten ihanaa olikaan tänään, kun aurinko paistoi lähes kaksi viikkoa kestäneen harmauden jälkeen! Aika useasti keväisin huomaan yht´äkkiä, että talvi on mennyt jonkunlaisessa sumussa, ja sitä herää uuteen eloon keväisen auringonpaisteen ja lämmön myötä. Sitä heräämistä odotellessa.;)

Viime viikolla mietin Kukkailottelu -koosteen mielekkyyttä ääneen. Koska päätös on tietenkin tehtävä itse, päätin, että teen tammikuussa koosteet entiseen malliin, ja jatkossa katson viikottain, miltä kalenteri näyttää, ja mikä oma fiilis on. Väkisin en halua koostetta väkertää, vaikka saattaa olla, että se syntyy kuitenkin ihan omasta halusta. Toisaalta jos kooste jää tekemättä, en ota siitä paineita. Viime viikon kuvia oli jälleen todella mukava katsella ja sommitella kollaaseiksi! Kiitos kaikille ilottelijoille!<3

Viikarivartti, Ruusun tuhkaa
Vasen ylhäältä alas: Hetken välähdyksiä, Viikarivartti, A Whisper from the Almond Valley, Talossa No 23, Something Else /Mia

Huomenna uudet kuvat ja kukkaset! 🌷

Taina

tiistai 17. tammikuuta 2017

Pyöreä maljakko - in vai out?



Olen jotenkin hitaasti lämpiävää tyyppiä, mitä tulee useimpiin muotivillityksiin. Kuljen aina vähän jälkijunassa. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että ei tule niin kalliiksi, kuin muodin aallonharjalla ratsastaminen.;) Muistaakseni pallomaisia maljakoita alkoi ilmestyä sisustuskuviin jo pari vuotta sitten. Viime aikoina ei ole voinut välttyä kukkakuvissa tämän tyyppisiltä maljakoilta, vai johtuuko se siitä, että olen alkanut himoitsemaan jotain tuollaista...Näköjään mulla kestää pari vuotta lämmetä.






Onneksi kuitenkin kurkkasin tuonne mun maljakkokaappiini ennen ostoksille lähtemistä. Olin ihan kokonaan unohtanut ostaneeni joskus, jostain, tuollaisen "kultakalamaljakon". Muistan kyllä, kuinka joskus 15 vuotta sitten ostin samanlaisen Tallinnasta. Tykkäsin maljakosta paljon, ja siksi olin todella harmissani, kun se meni rikki muuttossa 11 vuotta sitten. Jossain vaiheessa olin sitten kai ostanut uuden tilalle. Pallomainen muoto viehättää nyt, joten ehkä tästä tulee uusi vanha suosikki! Tietenkin tuosta puuttuvat ne nypyläkuviot, mutta niihin en ehkä olekaan vielä ihan lämmennyt.;)







Meillä on muuten yksi häälahjaksi saatu maljakko, jota en muistaakseni ole käyttänyt kertaakaan sen jälkeen, kun saimme maljakon kukkineen kohta 20 vuotta sitten. Viime aikoina mielessä on käynyt, että se maljakko voisi olla ihan kiva... Yllätys! Sekin on pallonmuotoinen, mutta eri materiaalista. Ehkä käytän sitä lähiaikoina Kukkailottelussa.





Viime viikonlopun Kukkailottelun tulppaanit ja taskuruohot näyttävät tässä maljakossa ihan erilaiselta kuin Kukkailottelukuvissa. Jotenkin kepeämmältä. Betoni tuo puolestaan kontrastia kepeyteen. Tykkään! Jokohan muodin edelläkävijät ovat ehtineet myymään pyöreät maljakkonsa kirpparilla?:)



Taina 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Tuolivalssia



Tuoli, ja sen sopivuus kullekin, on todella henkilökohtainen juttu. Ainakin meidän perheessä mielipide siitä, onko joku tuoli hyvä istua vai ei, rippuu täysin istujasta. Tottahan se on, että vartalon mittasuhteet vaikuttavat istumamukavuuteen!







Oma pieni työpisteeni olohuoneen seinustalla on jäänyt todellisuudessa aika vähälle käytölle, sillä Torin kautta ostamani tuoli on liian matala myös Torin kautta ostetulle Jyskin (halvalle ja huonolaatuiselle) työpöydälle. Käyttöön nähden mulla menee hermot yllättävän usein työpöydän laatikoiden kanssa.;) Työpöytää useammin olen istuskellut tietokone sylissäni sohvalla tai koepinon kanssa keittiönpöydän ääressä. Mietin vanhan tuolin alle renkaiden laittamista, mutta epäilen, että tuoli jäisi silti liian matalaksi.


Siitä on jo kohta kolme vuotta, kun hankin nuoremman pojan huoneeseen työtuoliksi Hayn About A Chairin. Viime aikoina juniori on sysännyt tuolin aina syrjään pöydän äärestä. Hän on istuskellut mielummin aikoinaan mummilasta tuodulla jakkaralla, joka näyttääkin olevan juuri oikean korkuinen sekä pöytään, että istujan pituuteen nähden. Niinpä oli tullut aika napata tämä designklassikko pojalta itselleni, kuten alunperin haaveilin! Mikä parasta, Hay About A Chair tuntuu oikean korkuiselta ja muutenkin ergonomiselta itselleni, varsinkin kun nappaan vielä miehen työpisteeltä jalkatuen jalkojeni alle.






Tuolin vaihdos muuttaa työpisteen ilmettä paljon. Tykkäsin vanhan tuolin tuomasta kontrastista, mutta toisaalta uudesta keveydestä, jota tuli tilalle. Vanhan tuolin korkea selkänoja näkyi kivasti sohvan reunan yläpuolelle sohvalta katsottaessa, uusi tuoli ei juuri näy. Ilme muuttui modernimmaksi. Täytyi soittaa eilen myös siskolle, sillä haluaisin tuohon työpisteen seinälle taulun. Joku "moodbord" seinä/kollaasi voisi olla inspiroiva, mutta sijainti olohuoneessa kallistaa vaa´an taulun puolelle. Ehkä jotain abstraktia? Kirjasinlokerikko saa siirtyä muualle tai lähteä kiertoon.

Vanhan tuolin siirsin toistaiseksi eteiseen. Se tuskin jää tuohon, sillä harmikseni se tuntuu liian massiiviselta tuohon paikkaan, osittain tummasta väristä johtuen. Varsinaista tarvetta tuolille ei eteisessä ole, sillä eteisessä meillä on kiinteä penkki (Täällä kuvia koko eteisestä, olen joskus tehnyt siitä erillisen postauksen, vaan tunnisteet ja otsikointi on näköjään menneet pieleen...). Tuoli kaipaisi kunnostamista. Jo syksyllä mietin kansalaisopiston kurssia, jossa tuolin olisi voinut verhoilla ja pinnan käsitellä uudelleen (vaaleaa ja pellavaa on  mielessäni). Jos tuoli on minulla edelleen syksyllä, niin minun on varmaan pakko ilmoittautua kunnostuskurssille.






Mitenkäs teillä? Valitaanko teillä tuolit ensisijaisesti ulkonäkö, ergonomia tai kenties joku muu ominaisuus edellä? Onko tullut hutiostoksia? Itse koen tuolien ostamisen melko hankalaksi, sillä oikeastaan tuolin sopivuus selviää todella vasta oikeassa käytössä. Kun pojat olivat vauvoja, ostettiin molemmille Tripp Trapp -syöttötuolit sillä ajatuksella, että ne olisivat säädettävät ja pitkäikäiset tuolit. Ihan hyvä ajatus, mutta kumpikaan ei tykännyt istua kyseisellä tuolilla myöhemmin.:P Onneksi sain ne myytyä eteenpäin!

On muuten ollut erikoisen pitkän tuntuinen tämä viikonloppu. Melkein kuin olisi lomalla ollut. Ihanaa huomata, että tammikuu on jo puolessa, ja tämä piiitkä talvikuukausi on kohta lusittu.;)


Kevättä kohti!
Taina




perjantai 13. tammikuuta 2017

Harmautta vastaan Kukkailottelulla - ja tulppaaneilla



Aurinko on pysytellyt viikon verran paksun pilviverhon takana, ja päivien selvästä pidentymisestä huolimatta ovat päivät tuntuneet pimeiltä. Parasta piristystä ulkoilun, liikkumisen ja riittävän levon lisäksi on tietenkin kauniit kukkaset! Valkoiset tulppaanit ja herkät vihreätoksat, joiden nimeä en muista, hain tällä kertaa Villiviinistä. Terkkuja Eijalle ja pikaista paranemista! <3










Tulppaanikausi on nyt virallisesti avattu meilläkin! Valkoiset tulppaanit on niin ihanan raikkaat. Olen kyllä kaikkiruokainen, mitä tulee tulppaaneihin. Luulen, että tulevina viikkoina meillä nähdään vielä värikkäitä, kerrottuja ja rimpsureunaisia tulppaaneita.

Mitä muuten sanotte kuvien kuvasuhteesta? Mies oli ottanut kuvia omiin tarkoituksiinsa ja säätänyt kamerassa kuvasuhdetta. Kuvatessani en huomannut kuvasuhteen vaihtumista, mutta koneelta kyllä heti. Ai että! Jotenkin minä tykkään enemmän siitä vanhasta...Kuvia en halunnut muuttaa rajaamalla niitä uudestaan, sillä mulla on tapana jo kuvatessani rajata ne aika tarkkaan. 












Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu Kukkailotteluun alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin  #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3 Viime viikon Kukkailottelun kooste löytyy  täältä.


Toivotaan, että aurinko näyttäytyisi viikonloppuna.
Kukkailoa!

Taina 





torstai 12. tammikuuta 2017

Kukkailottelun satoa



On jälleen aika laittaa viime viikon Kukkailottelu pakettiin. Olen miettinyt näiden koosteiden tulevaisuutta. Kun keväällä aloitin Kukkailottelun oli itselleni jotenkin itsestään selvää, että haluan tehdä edellisen viikon kukista koosteen. Aluksihan se oli osana Kukkailottelu-postausta. Päädyin jossain vaiheessa erilliseen koosteeseen, sillä perjantain Kukkailottelusta tuli ihan valtavan pitkä postaus koostekuvineen, toisinaan ehkä sekavakin. Tällä hetkellä meidän perheen lasten harrastukset ja siihen liittyvä kuskaaminen, ja pyrkimykseni liikkua päivittäin tekevät arkiviikoista tarkasti aikataulutettuja. Siksi olen miettinyt koosteiden tekemisen lopettamista. Kukkailotteluun tällä ei olisi mitään vaikutusta. Mitä sanotte Kukkailotteluun osallistujat...Miten koette nämä koosteet? Onko koosteella vaikutusta Kukkailotteluun osallistumisellenne? En tietenkään halua vähentää Kukkailottelun houkuttelevuutta!

Tässä viime viikon kauniita ilostuttajia:
 
A Whisper from the Almond Valley, Viikarivartti, Milli´s Little Home
Something else/Mia, Mansikkatilan mailla
Lumikallio
Ruusumäki
 
Upeita, vai mitä?
Huomiseen!

Taina

tiistai 10. tammikuuta 2017

Immilän myllyllä // MakroTex



Heipä hei siellä! Kaikenlaista puuhaa riittää jälleen, arjen pyörittämistä enimmäkseen. Lapsella oli sunnuntaina kotiturnaus ja sen tiimoilta oli monenlaista tehtävää, eilen jälleen harkkailta ja mies työreissulla vielä huomiseen. Arjen palapeliä, kyllä te tiedätte!

Viikonloppuna tuli mieleeni, että Immilän myllyllä voisi saada hyviä kuvia koskesta pakkasella. Niinpä sitten ajelimme miehen kanssa saippukuplakuvailujen päälle Immilään. Mies oli helppo houkutella mukaan, sillä hän tykkää itsekin ottaa valokuvia ja tukee minua sekä valokuvaus- että bloggausharrastuksessani monellakin tapaa.







Koski oli enimmäkseen sula, kuten arvelinkin. Vesihöyryä oli ilmassa vähemmän kuin toivoin. Upea, kuvauksellinen, paikka tämä Immilän mylly joka tapauksessa on. Kesällä täällä on kahvio, ja ainakin viime kesänä jonkinlainen kesäteatteri myös. Muistaakseni viime keväänä täällä käydessämme kiinnitimme huomion koskessa sukeltelevaan lintuun, joka osoittautui pienellä hakemisella koskikaraksi. Olisi kiva joskus tallentaa koskikara kuviin. Se ei ihan kauhean yleinen lintu ole Suomessa.






 
Pakkanen meni yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Jotenkin tykkäisin kunnon pakkasesta enemmän kuin suojasäästä keskellä talvea, vaan minkäs teet. Täytyy kai olla tyytyväinen, että sähkölasku ei muutu järjettömän suureksi, kun ei ole niin kylmä...





 
Mukavaa viikkoa!
Taina


lauantai 7. tammikuuta 2017

Saippuakuplia pakkasella



Olosuhteet saippuakuplien jäädyttämiseen olivat eilen kohdillaan. Pakkasta oli rapiat 20 astetta, ja luonnonvaloa tarjolla yllin kyllin. Tein saippualiuoksen Kodin Kuvalehden ohjeen mukaan, tosin lopussa lisäsin vielä glyserolin pullon loput ja hieman siirappia lisää. Lopputulos on joka kerta sama. Kuplat onnistuivat varsin hyvin, mutta ne hajosivat aina ennen kuin kunnon jäätymistä ehti tapahtua. Jään odottamaan seuraavia pakkasia!






Kuvista tuli kuitenkin minusta ihan kivoja! Kuplat muuttuivat vähitellen ruttuisiksi laskuvarjoiksi, jotka muistuttivat meduusoja. Osa hajosi ihan maanpinnassa. Koska valmista puhallinta ei tähän hätään löytynyt, väänsin sellaisen itse rautalangasta. Tuon halkaisija on ehkä 6 tai 7 senttiä, paljon isompi kuin sellainen saippuakuplapullon mukana tuleva. Pallotkin olivat enimmäkseen isompia. Suurimmat varmaan 15 cm halkaisijaltaan. Muutama vuosi sitten meidän Kujajuhliin tein samaa liuosta, jolla saa aikaiseksi jättisuuria saippuakuplia...







Ei ihan heti tule mieleen hetkeä, jolloin olisin viimeksi miehen kanssa heittäytynyt lapseksi. Hauskaa oli! Osa kuvista olen ottanut itse, osa on miehen ottamia, hyvin vaikea sanoa, sillä kuvia tuli räpsittyä paljon. Sormet oli jäässä molemmilla.:D Satulla oli paremmat liuokset ja enemmän taitoa kuvata. Käy tuolta katsomassa, mitä tavoittelin.:)





Saippuakuplapuhaltelujen jälkeen ajeltiin miehen kanssa Immilän myllylle kuvaamaan koskien kuohuja, mutta se onkin jo ihan eri tarina...

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Taina