tiistai 27. syyskuuta 2016

Arkihuolesi kaikki heitä (MakroTex-haaste)



Kävin toissapäivänä kurkkimassa Pienen Linnun -blogista tämän viikon MakroTex -haasteen aihetta. Musiikki, vaikea aihe kuvata, ajattelin ja mietin, että haaste jää väliin tällä viikolla. Toisin kävi.

Eilen iltapäivällä aloitin viimein vaatehuoneen raivauksen, ja sieltä tavarapinon alta löytyi kasa älppäreitä. Luulin, että kaikki vinyylilevyt olisivat jo olleet varastossa hyllyssä, mutta omista levyistäni ne tärkeimmät olin jostain syystä säilönyt vaatehuoneeseen. Mies hankki joitakin vuosia sitten meille levysoittimen, jolla pystyy siirtämään LP-levyt cd-levylle. Olin varmaan meinannut, että nämä pari nuoruusvuosien levyä olisi kiva saada helpommin kuunneltavaan muotoon... Nuo Carola Häggkvistin kolme ensimmäistä levyä (yksi niistä oli kasettina, sitä ei enää taida olla tallessa) osaan muuten vieläkin etu- ja takaperin ulkoa.





Tuossa kasassa on myös joululevy, joka soi meillä kotona joskus 70-luvun loppupuolella. Vajaa 10 vuotta sitten levy löytyi käytettynä antikvariaatista ja oli ihan asioikseen ajettava Orimattilaan ostoksille. Tämän Arkihuolesi kaikki heitä -levyn mies kiltisti siirsi cd-levylle, ja nykyään levy soi meillä joulun aikaan. Palaan musiikin avulla helposti niihin lapsuuteni kutkuttaviin joulunodotustunnelmiin!







Viime aikoina soittimessa on soinut Aki Sirkesalon Halutuimmat -levy. Eilenkin siivotessa.:) Tulee ihan erilainen fiilis siivoukseen, kun laittaa lempimusat soimaan ja ottaa välillä muutaman tanssiaskeleen! Musiikista saan iloa ja voimaa, otsikkoon viitaten.





Taidan olla ihan kamalan vanhanaikainen, kun ostan edelleen cd-levyjä. Minulle musiikissa on tärkeintä sanat ja tunnelma. Se, millä musiikkia kuuntelen on ihan sivuseikka. Miten ihanaa, että meillä on olemassa musiikki, josta kukin voi nauttia omalla tyylillään!<3


Kivaa viikkoa!
Taina


p.s: Kuvat otettu Olympus Pen E-PL7 minijärkkärillä.



sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Blogiarkiston kätköstä - Kinuski-puolukkapaistos








Tässä reilun kolmen vuoden aikana olen huomannut sellaisen jännän jutun, että toisinaan jotkut postaukset alkavat elämään omaa elämäänsä. Aikanaan minua oikeastaan ärsytti, että esimerkiksi arvontapostaus, jonka arvonta oli ollut ja mennyt aikoja sitten (Voisin kyllä harkita jotain samantapaista lähitulevaisuuteen, mitä sanotte?), roikkui aina vain luetumpien postausten listalla. Paljon on luettu myös vaikkapa ajatuksiani Elloksen uudistuneesta ilmestä ja etsitty apua omenapuiden alle. Viime syksynä kirjoittamaani postausta lankaköynnöksistä on luettu ahkerasti koko vuoden ja ihan viime aikoina niin paljon, että se on noussut tuonne kuukauden luetuinpien postausten joukkoon. 

Syntyikin ajatus, että voisin kaivella vähän arkistoja ja poimia sieltä joitain postauksia, jotka olisivat jälleen ajankohtaisia tai muuten vain kestosuosikkeja. Tässäpä siis ensimmäinen poiminto blogiarkistosta, ja kinuski-puolukkapaistoksen ohje, jota on luettu yli 2000 kertaa sen jälkeen, kun sen pari vuotta sitten blogiin kirjoitin. Näin syksyllä erilaiset paistokset ovat suosittuja, ja tätä reseptiä voin suositella hyvin lämpimästi, vaikkei puolukoista niin paljon välittäisikään. Tässä reseptissä, jonka olen saanut ystävältäni, joka puolestaan bongasi sen Aamulehdestä, ei tosiaan kannata pelästyä tuota puolukkaa paistoksen päällä.:) Makean ja kirpeän yhdistelmä on tässä se juttu, jota en lähtisi muuntelemaan. Sen sijaan tästä saa ihan helposti gluteenittoman vaihtamalla pohjan vehnäjauhot gluteenittomiin jauhoihin. Resepti on erittäin yksinkertainen ja nopea, että tämän tekaisee käden käänteessä. 


Pohjan ainekset:

4 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sulaa margariinia tai voita
0,5 dl kinuskikastiketta

Täyte:

2 dl kermaa vatkattuna
250g maitorahkaa
1,5 dl kinuskikastiketta

koristele ja mausta puolukoilla

Sekoita pohjan ainekset ja tasoita ne paperoidun irtopohjavuoan pohjalle. Näissä kuvissa käytin halkaisijaltaan vain 20-senttistä vuokaa, mutta hieman isompikin käy mainiosti. Pohjan ei oikeasti tarvitse olla noin paksu. Tätä paistosta tehdessäni myös täytettä jäi yli, sillä se ei millään mahtunut pohjan päälle kokonaan. 

Paista pohjaa uunissa 175 asteessa noin 15 minuuttia. Kun pohja on jäähtynyt, sekoita täytteen aineet ja kaada täyte pohjan päälle. Lopuksi ripottele marjat paistoksen pinnalle. 

En ole kertaakaan tainnut laittaa ihan täyttä kahta desiä kinuskikastiketta tähän, vaan hiukan vähempikin on riittänyt. Viime sunnuntain synttäreillä tämä upposi jälleen vieraisiin kaikkein parhaiten kolmesta eri vaihtoehdosta. Rohkeasti kokeilemaan siis! Tämän paistoksen voi myös laittaa jääkaappiin yöksi, sillä maku mielestäni vain paranee, jos malttaa odottaa.:)


 


Kirpeän makeaa syyssunnuntaita!

Taina 

Ehdit vielä hyvin mukaan Kukkailotteluun!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Kukkailottelua - Syyspäivien auringot



Meidän lähistöllä on pelto, joka kasvaa tänä vuonna auringonkukkaa. Viime viikon Kukkailottelussa Sadun upeissa kuvissa olimme siellä kukkien keskellä pellossa. Tällä kertaa oma ilottelukimppuni on samasta pellosta peräisin.

En ole koskaan ollut keltaisen ystävä. Musta-harmaaseen värimaailmaan keltainen sopii kuitenkin loistavasti pienenä piristysruiskeena. Viime viikot onkin saatu nauttia ihan parhaista syyssäistä ja aurinkoisista päivistä. Näissäkin kuvissa on auringon leikkiä ja nuo keltaiset syysauringot maljakossa. Ilmeisesti nuo pienemmätkin ovat jotain eri lajiketta auringonkukkaa, sillä niilläkin on korkeutta sellaiset pari metriä...?


 




Viime kevättalvella ripustin tuonne ikkunaseinälle magnoliajulisteen. Habitaresta nappasin mukaani Vepsäläisen osastolta kuvissa näkyvän julisteen, jossa on kuvassa pitkäaikainen tuolihaaveeni eli Jacobsenin Muna-tuoli. Nyt mulla sitten on.:P Lisäksi taustan petrooli väritys tuntui syksyyn paremmalta kuin magnolian hento vaaleanpunainen. Niinpä siis rullasin magnolian odottamaan ensi kevättä, ja tilalle vaihdoin hieman värikkäämmän julisteen, jossa on nyt ripaus tuota keltaistakin. Noiden ensimmäisessä kuvissa näkyvien julisteiden tilalle mun tekisi mieli hankkia jotkut vihertävät valokuvajulisteet. Tuli sellainen visio.;)


 





Viime viikolla löitte minut jälleen ällikällä, kun olin jo melkein valmis heittämään hanskat tiskiin tämän Kukkailottelun suhteen: niin paljon linkkaajia, Instassa osallistujia ja kannustavia kommentteja! Kiitos!<3 Katsotaan nyt siis rauhassa Kukkailottelun jatkoa.:) Toisaalta jouluun ei ole enää pitkä aika, ja yleensä joulun lähestyessä koteihin tupsahtelee kivoja asetelmia, kukkia, oksia, käpyjä. Myös viherkasvit käyvät Kukkailotteluun tai vaikka kauniit ruskalehdet!



  
 


Kotini on helmeni
Pieni Lintu
Talossa No 23
Floral Passions
Katson ikkunasta
Ruusun tuhkaa
Viikarivartti
Paiqo
Lumikallio
Villa Kotiranta

  
Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu Kukkailotteluun alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitä postaukseen linkki tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Mun superkiireinen ja työntäyteinen viikkoni alkaa onneksi kääntymään kohti viikonloppua. Kunhan huomisen työpäivän jaksan, niin lauantai-iltana ja sunnuntaina otankin todella rennosti. Ensi viikosta on oikeasti tulossa huomattavan paljon kevyempi!;)

Ihanaa, kukkien kaunistamaa viikonloppua!<3

Taina





tiistai 20. syyskuuta 2016

Habitare 2016 - Ideoita ja kauniita esineitä



Vielä kolmas ja viimeinen postaus tämän vuoden Habitaresta: ensimmäiseen poimin inspiroivimmat messuosastot, toinen koostui vihersisustamisesta ja tähän viimeiseen keräsin messuilta pari kivaa ideaa, jotka heti saivat lampun syttymään päässä (ratkaisu oman kodin sisustuspulmaan), sekä joukko ihanuuksia, joista voi aina haaveilla.

Kai sen voi sanoa ääneen...Olen kyllästynyt meidän vanhasta ovesta tehtyyn sängynpäätyyn, jonka suurella vaivalla rapsutin maaleista ja käsittelin Osmo Colorilla kolmisen vuotta sitten. Jo jonkin aikaa olen tutkinut kivoja vaihtoehtoja sängynpäädyksi, mutta mikään ei ole kolahtanut. Ihastuin ensinäkemällä Vepsäläisen osastolla kuvaamaani petaukseen, tunnelmaan ja tuohon ideaan, jossa itämainen matto on nostettu seinälle sängynpäädyksi. Ehkä tämä ei ole meidän nykyiseen makkariin sopiva vaihtoehto, mutta hieno idea korvan taakse laitettavaksi kuitenkin.




Nuorten muotoilijoiden osastolta osui silmiini vaatenaulakko ripustimineen, joka on minusta idealtaan suorastaan nerokas! Laura Huusarin Alvor-hattuhyllyssä viehättää keveys, sekä yllätys, yllätys, nahkaiset ripustimet. Olen etsinyt jo pitkään eteisen penkin päälle naulakkoa, ja tämän ottaisin siihen paikkaan mielelläni. Ehkä noiden kauniiden ripustimien tilalle vaihtaisin vain mustat s-koukut, etteivät takit tulisi liikaa penkin päälle.
 



 


Keittiöiden katselun jätin yhtä keittiötä lukuun ottamatta väliin. Muistaakseni Siemensin osastolta nappasin tämän seuravan kuvan. Meillä on tulossa roskakaapin vaihdos johtuen asianpesukoneen liittimen hajoamisesta ja kaapin kastumisesta. Uusi kaappi odottaa jo varastossa sitä päivää, että saisimme ammattimiehet hommiin saman päivän aikana. Keittiön taso täytyy irroittaa, ja tarvitaan myös sähkö- ja putkimiestä. Vasta messujen jälkeen tuli mieleeni, että nyt olisi hyvä hetki vaihtaa keittiön tasot mieluisampiin. Mielelläni vaihtaisin myös altaan juuri tuon tapaiseen kuin kuvassa, niin että allas jää tason alle, eikä tasoon tule saumoja. Miten paljon helpompaa tuota olisi pitää puhtaana! Ehkä hanankin voisin vaihtaa... No, rahaa ei juuri nyt ole noihin muutoksiin, mutta saahan sitä haaaveilla!




Jo monta vuotta olen haaveillut Jacobsenin Muna-tuolista juuri ruskealla nahkalla verhoiltuna, tosin antiikkinahkalla mielummin. Kuva on Vepsäläisen osastolta. 

Fasetin Siesta-tuolia ihailin jo Asuntomessuilla Tupien Tuvassa. Mielelläni ottaisin yhden tällaisenkin. Tähän tuotteeseen liittyy hieman kotiseutuylpeyttä, sillä Fasetti toimii Hollolassa.

Iskun S.O.U.L -konsepti viehättää kovastikin, ja tässä kohtaa voi taas nostaa leukaa hieman ylemmäs: Hyvä Lahti! Iskun osastolta bongasin kivan sohvan ja nojatuoli/rahi yhdistelmän, joka muistuttaa tyyliltään Howard -kalusteita. Ei voi olla tykkäämättä!






Samalla Iskun osastolla roikkui hauskat, itämaishenkiset lamput, joista pidin sekä (kuvassa näkyvästä) harmaasta, että vihreästä versiosta. 

Nuorten muotoilijoiden osastolta löysin lisää lamppuja, jotka kävisivät meille! Lauri Lemmenlehden suunnittelemalle Valopilleri-valaisimelle veikkaan menestystä. Hienoa, kotimaista designia.<3 Kuvassa valaisimen puinen osa ei pääse oikeuksiinsa. 

Laura Väreen suunnittelema Aava-valaisimet ovat minusta aivan lumoavat! Niistä tulee mieleen revontulien loimu. On muuten hienot nettisivut näillä nuorilla muotoilijoilla, käykääpä kurkaamassa!







Tekstiileissä jo pitkään pinnalla ollut aitous viehättää edelleen. Lapuan Kankureiden pellavaiset tekstiilit ja Nordic Swan Home villaiset torkkupeitot ja tyynynpäälliset sujahtaisivat tähän kotiin kuin hanska käteen. Näissä molemmissa on jotain toisaalta ajatonta, ja toisaalta vanhaa, että uutenakin ne nostavat mieleen ajatuksen perinteistä ja tuulahduksen lapsuuden turvallisuuden tunteesta.






Vielä pari pientä tuotetta jäljellä. 
Oli ihan hilkulla, etten ostanut Iskun osastolta näitä tekomagnolian oksia. Ehkä jotain tällaista voisi talven varalle hankkia eteisen lipastolle, missä mikään kasvi ei pysy hengissä talvea (liian pimeää). Olisi kuitenkin kiva, että eteisessä olisi jotain kaunista vastassa....





Tähän nahkavimmaan, joka mulla nyt on päällä, iski Garage Garage -osastolta löytämäni Linumin nahkaiset servettipidikkeet <3

 



Viimeinen messukuvani ei liity varsinaisesti sisustamiseen, mutta Habitare -messuilta se kuitenkin on. Tykkään paljon Littlebitdesignin rannekoruista, mutta olen aivan toivottoman huono käyttämään koruja. Myyntikojussa olikin myös kivoja NAHKAremmillä varustettuja heijastimia.




Heijastin on jälleen ajankohtainen asuste, ja nahkahihna on mielestäni loistoidea. Todella mukava tyyppi muuten tämä Littlebit Designin Ulf! Juttelin hänen kanssaan pitkän aikaa, ja minulle jäi kiva vaikutelma. Noita heijastimia voisi hankkia vaikka *****lahjoiksi. Tiedättehän, että kyseiseen juhlaan on aikaa alle 100 päivää...;)

Tällaiset Habitare-messut tänä vuonna. 
Mukavaa uutta viikkoa!

 Taina

 

lauantai 17. syyskuuta 2016