torstai 23. helmikuuta 2017

#Tulppaanitorstai // Tulppaanit pärekorissa



Viime viikonloppuna piipahdin pitkästä aikaa kirpparilla. Kun näin pienen pärekorin parilla eurolla, ei ostamista tarvinnut miettiä kauaa. Kori on siistissä kunnossa ja arvelin, että sen sisään voisi helposti ujuttaa jonkun maljakon.;)






Olin oikeassa! Varmaan joku muukin tuonne sisään sujahtaisi, mutta kokeilin ensimmäisenä Faunaa, ja se sopi koriin täydellisesti. Asettelin nipun valkoisia tulppaaneita maljakkoon. Vaihdoin keittiönpöydältä tabletit huopaisista punottuihin, jotta pärekorin puunvärillä olisi väripari lähettyvillä.

Viime vuonna tykästyin kovasti Verso Desingnin pärekoreihin. Niistä tuli mieleen, että tuon korin kahvan voisi vaihtaa nahkaan...Katsotaan, toisaalta tykkään kyllä korista ihan tuollaisenakin.





  

Isäni 70-vuotispäiviä juhlitaan viikonloppuna, joten muutaman päivän loma blogista on luultavasti edessä. Tällä viikollahan Kukkailottelussa lomaillaan myös. Näiden tulppaaneiden ja kuvien myötä toivottelen jo nyt hyvää viikonloppua ja rentouttavaa lomaa sellaista viettäville!


Taina 

Mukana haasteessa #Tulppaanitorstai 

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

DIY kattovalaisin








Joskus viime kesän lopulla etsiskelin lamppua meidän työhuoneeseen ja iskin silloin silmäni hyvin huolettoman näköiseen lamppuun, jonka runko on kevyt (bambua) ja päällä on valkoinen kangaspussi, aika usein lampun alapäästä kangas oli vieläpä sitaistu solmuun (kuvia esim. täällä ja täällä). Niin hauska lamppu minun mielestä, mutta ihan vääränlainen työhuoneeseen ja todellakin liian kallis!

Viime viikollahan se taisi olla, kun uusi Avotakka ilmestyi...? Lehdessä iskin silmäni kotiesittelyn yhteydessä erääseen DIY-ideaan lampusta, joka vastasi aikalailla sitä, mistä olin haaveillut. Onneksi jutussa kerrottiin, että kodin omistaja kirjoittaa Hurmaavan valkeaa -blogia, josta sitten löytyivätkin hyvät ohjeet lampun valmistukseen. Minä tosin en halunnut jalkavalaisinta, vaan kattolampun. Tässä kohti pääsin vielä helpommalla kuin ohjeessa.


 



Kävin ostamassa asennusnauhaa, narua ja pellavakangasta, ja väänsin asennusnauhasta rautalangan avulla kehikon ja iltaohjelmia katsellessani kieputtelin narua asennusnauhan peitoksi. Kehikon tein kahdesta ympyrän muotoisesta ja kahdesta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, jotka kiinnitin yhteen. Jostain syystä ostamassani asennusnauhassa oli pinnalla jonkunlaista rasvaa tai öljyä (ehkä nauhan valmistusprosessi vaatii sitä?), ja työläin juttu koko valaisimessa oli saada nauhasta töhnä pois, ennen kuin sitä pystyi käyttämään. Liottelin nauhaa ensin pesuainevedessä, mutta lopullisesti sain rasvat irti tärpättirätillä pyyhkimällä. Helpommalla pääsee, jos löytää nauhaa, joka ei ole rasvan peitossa!






Toissapäivänä jäin töiden jälkeen ompelemaan lampun kangaskappaleen valmiiksi. Oma ompelukoneeni alkoi käryämään joskus syksyllä, ja nyt olen ilman konetta...Olisi tietenkin vaikka mitä ideoita ompeluun just nyt!;) Kankaan pitkät sivut huolittelin saumurilla ennen kuin käänsin ne. Kangasta piti sovittaa rungon ympärille useamman kerran ja  ommella pystysauma runkoon sopivaksi, siinä kohti meinasin tuskastua, sillä kuten kuvistakin näkyy, ei runko ole millin tarkasti taiteltu. Lopuksi vielä ompelin paksuhkolla ompelulangalla kankaan kiinni runkoon molemmista päistä pistoilla, jotka saivat tarkoituksella jäädä näkyviin. Halusin, että lampun runko näkyy sekä ylä- että alapäästä, muutoin olisin käyttänyt pidempää kangasta, jonka olisin solminut alhaalta. 

Nyt lamppu muistuttaa aika paljon Ay Illuminate -valaisinta.  Ikeasta ostin Sekond ripustinsarjan, vaikka olin alunperin ajatellut käyttää varastossa lojuvaa Clas Olhlonin  vastaavaa, joka on väriltään musta. Ripustinsarja maksoi viisi euroa ja koska se oli valkoinen, ostin sen ihan heräteostoksena, kun sattui niin sopivasti kohdalle. Solmin lampun johdon runkon yläosaan ja mies kiinnitti sen kattoon. Valmista! Tarkkaa hintaa en osaa lampulle sanoa, sillä ostin pellavaa ison ja melko kalliin palan. Asennusnauha maksoi 10 euroa, naru oli vitosen luokkaa, ripustinsarja maksoi myös viisi euroa, joten hinta asettunee sinne 30 euron kieppeille. Nettikaupassa samantyylisestä saa maksaa yli 10 kertaisen hinnan! Olen siis erittäin tyytyväinen.:)


 

 
Viime viikollahan sain päähäni vaihtaa makuuhuoneen järjestystä, ja sänky on nyt ikkunan alla, kuten se oli joskus aiemmin. Samalla luovuin vanhasta ovesta tekemästäni sängynpäädystä. Nyt mennään ilman sängynpäätyä. Hirveästi syyhyttäisi repiä seinästä tapetti pois, ja maalata joko tapetti- tai ikkunaseinä...Katsotaan!


Kivaa lomaviikkoa sellaista viettäville, me aherretaan vielä viikko!
Taina


 

lauantai 18. helmikuuta 2017

Vanha



Torstai-iltana suuntasimme miehen ja esikoisen kanssa kohti Lahden Lyseota, lukiolaisten läheisille tarkoitettuun juhlaan. Kun itse olin vanha vuonna -90, ei tuollaista iltajuhlaa ollut vielä olemassakaan. Tanssit tanssiittiin vain perjantaina Suurhallissa, perinne joka tänä vuonna jäi väliin tulevien MM -kisojen vuoksi. Esikoinen oli tanssimassa jo vuosi sitten kadun toisella puolella Yhteiskoululla, sillä pojista on pulaa ja kai aikamoinen kisakin, kuka saa kenet tanssipariksi...Nyt lapsemme on oikeasti vanha, ja meillekin tuli kutsu tansseihin.:)





 
Aika paljon on muuttunut koko vanhojen tanssien luonne vajaassa 30 vuodessa. Omassa albumissani meidän tyttöluokasta napatussa kuvassa melkein kaikilla on oikeasti vanhat ja vaatimattomat mekot päällä ja hatut päässä. Hieman toista kuin nämä nykyiset tylliunelmat. En kuitenkaan halua paheksua muutosta, mielummin iloitsen nykytyttöjen kanssa siitä, että he saavat yhtenä päivänä olla nuoria ja kauniita vanhoja. Kahden pojan äitinä olen kyllä tyytyväinen, että pojan saketin vuokra ja parturi maksoivat vain murto-osan tyttöjen vaate-meikki- ja kampaamolaskuista.;)






Koulun käytävät ja sali oli kauniisti koristeltu ilmapalloilla. Eteisaulan tiiliseinää vasten oli järjestetty kuvauspaikka tanssipareille. Iltajuhla alkoi valokuvaajan salissa ottamalla yhteiskuvalla. Parit astelivat vuoronperään paikoilleen, ja jokaisen tanssijan nimi mainittiin siinä yhteydessä. Melkein aikuiseksi oli varttunut myös liuta tuttuja joukkuekaveria vuosien takaa.



 



Tansseja oli sekä niitä vanhoja perinteisiä, että uudempia. Oma suosikkini oli nuorten itsensä suunnittelema tanssisikermä uudemman disko- ja popmusiikin tahtiin. Tanssien lopussa kolme viimeistä valssia olivat avoinna myös yleisölle, ja minä pääsin tanssimaan ensin poikani ja sitten mieheni kanssa.<3






Olen niin ylpeä lapsestani, ja oli mahtavaa päästä osaksi nuoruuden riemua, huolettomuutta ja iloa. 
Ihana, ikimuistoinen ilta!


Taina

perjantai 17. helmikuuta 2017

Keväinen istutus sisälle // Kukkailottelua



Iloinen ja haikea ilta entisessä opinahjossani Vanhojen tanssien merkeissä jää varmasti mieleen. Aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset ovat niin kauniita, ja täynnä elämäniloa! Miten niistä omista tansseista voikin olla jo..ööh...27 vuotta?! Hupsis. Luulin, että luku olisi lähempänä kahtakymmentä.:)






Kiireisestä viikosta huolimatta ehdin juuri ja juuri ottamaan kuvat tämän viikon Kukkailotteluun. Tällä kertaa tein keväisen istutuksen, joka varmasti tuosta vielä paranee, kunhan helmihyasintit ja hyasintit hieman aukeavat. Hyasintit ja lankaköynnös ovat Neilikasta. Helmihyasinttiruukun jaoin varovasti kahtia, jotta kukkaset asettuivat paremmin astiaan. Astia on sama kuin viime viikon Kukkailottelussa. Lankaköynnökselle toivon erityisesti pitkää ikää! Senhän voi vaikka istuttaa myöhemmin ulkoruukkuun.

Ensi viikolla muuten olen lähdössä viikonloppuna käymään Kainuussa, joten pidetään silloin yksi väliviikko ilottelujen suhteen. Ihan hyvä välillä vetää henkeä.:)






Kukkailottelu on nyt. Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu Kukkailotteluun alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

 


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Täsmäisku Ikeaan



Olin jo pitkään halunnut päästä käymään Ikeassa, vaan parin pienen ostoksen tähden on turha lähteä ajamaan paria sataa kilometriä. Olen miettinyt syksystä lähtien Sinnerlig-valaisinta olohuoneeseen, vaan nyt kun viimein pääsin käymään Ikeassa, on kesä jo tulossa, ja päätin vielä miettiä asiaa lisää.:)

Taannoin Kukkailottelupostauksessa iskin silmäni Ellenin kauniiseen kastelukannuun, jonka näin sopivan täydellisesti pöytälampun kaveriksi olohuoneen tasolle. Yksi syy kukkien huonoon hoitoon on ollut juuri se, että kastelukannu on kodinhoitohuoneessa piilossa, enkä muista kastella kukkia säännöllisesti. Viime kesänä saamani Nelson Gardenin kannu on kyllä kaunis, vaan siinä seisova vesi muuttuu ruosteiseksi, enkä usko kukkien pitävän siitä...Toki sitäkin kannua käytän, vaan siinä ei voi vettä seisottaa.



 


 
Ihastelemani kastelukannu oli Ikean Bittergurka, ja sunnuntain kuvauskurssin jälkeen kiirehdin ostamaan itselleni sellaista. Kastelukannua Ikean nettisivuilta selatessani iskin silmäni myös saman sarjan amppeliin, joka on mielestäni tarkoitettu enemmän viheristutuksiin kuin kukkasille. Kaksi amppelia lähti myös mukaan, ne odottavat vielä istutuspuuhia.

Heräteostoksiakin mun Ikean puolituntiseeni mahtui, onneksi vain kaksi kappaletta, yhteensä alle 15 euroa. Toinen ostos liittyy keskeneräiseen diy-valaisimeen, josta toivottavasti tulee valmis viikonlopun aikana. Enkä tietenkään päässyt Ikeasta ulos ilman jotain vihreää. Ostin appelsiinin...vai mikä sitrus tuo lie. En usko olevan kovin pitkäikäinen, mutta tuopahan ainakin hetkeksi kevättä pirteydellään!






Aikamoista haipakkaa on tällä viikolla ollut ja lisää on tulossa. Maanantaiaamuna kakkosauto ei suistunut inahtamaankaan, ja sehän on ihan katastrofi, kun arjessa on muutenkin niin monta palaa soviteltavana. Onneksi vakuutukseen kuului hinauspalvelu, ja vielä suurempi onni on, että selvittiin säikähdyksellä ja akun vaihdolla, sekä kohtuullisen pienellä laskulla! Auto on jälleen kunnossa. Huomenna on ohjelmassa esikoisen vanhojen tanssit, perjantaina iltamenoa itsellä ja lauantaina kuopuksen säbäturnaus. Jäi eiliset ystävänpäivätovotukset kiireessä väliin, vaan tiedättehän, että olette tärkeitä joka päivä!💕


Kaiken kiireen keskellä yritän tietenkin saada Kukkailottelun perjantaiaamuksi ihmisten ilmoille, vaan jos en aamuksi, niin iltapäiväksi ainakin.

Mukavaa loppuviikkoa!
 Taina


p.s: Ihan itse säädin kameran asetukset, enkä käyttänyt automaattia. Mitä sanotte?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Fridan kurssilla // Kertaus on opintojen äiti



Ihana päivä takana! Koko päivä hyvässä seurassa valokuvauksen saloja aukoen Fridan kurssilla Vuosaaren upeassa hotelli Rantapuistossa, olen aivan innoissani. 

Siitähän on reilu puoli vuotta, kun olin ensimmäisen kerran Fridan opissa. Vaikka manuaalisäätöjen käyttö tuon kurssin jälkeen on jäänyt muutamaan harjoituskertaan, olin iloinen, että jotain tuosta ensimmäisestäkin kerrasta muistin, ja kamerani säädöt tuntuivat tutulta. Pystyin jopa hieman avittamaan muita Olympuksella kuvaajia. Nyt minusta tuntuu, että oikeasti oivalsin, mistä on kysymys..No, ainakin osittain. Oppimista riittää, mutta valokuvauksen oppimiseen mulla on suuri into, ja täytyy vain alkaa harjoittelemaan oppeja käytännössä!

Opetuksen päätteeksi saimme Fridalta tehtäväksi kuvata kolmen kuvan sarjan Fridan rekvisiittaa ja hotellin ympäristöä sekä brunssin tarjoiluja hyödyntäen. Ruokabloggareille tuli kehoitus ottaa sisustuskuvia ja sisustusbloggareille ottaa ruokakuvia. Pois mukavuusalueelta! Tämä mun blogi on lifestyle-tyyppinen, mutta päätin ottaa ruokakuvia, koska niitä vähemmän otan. Tässäpä siis kolme kuvaa, jotka läpäisivät seulan. Tieto lisää tuskaa, aika monta kuvaa heitin kuvia selatessa suoraan roskiin. Tässä kuitenkin ne kuvat, joilla haluaisin kertoa, että olen oppinut jotain.;D

Kiitos Frida ja kanssaoppijat!<3







Inspiroivaa viikkoa!
Taina


p.s: Jostain syystä vesileimat muuttuvat suttuisiksi blogin puolella. Osaisko joku auttaa, mistä johtuu? Kuvankäsittelyvaiheessa näyttää ihan hyvältä, mutta lopullisessa ei...Menköön nyt ilman vesileimoja, ovat kuulema ihan vanhanaikaisiakin.;)
 

 


lauantai 11. helmikuuta 2017

Magnolia ja pyörremyrsky nimeltä Taina



En malta millään säästellä tätä postausta ensi viikon Kukkailotteluun, niin paljon iloa ja virtaa saan juuri nyt tästä ihanasta magnolian oksasta, jonka kävin torstaina ostamassa Neilikasta! Tämä kauneus on pakko jakaa heti!






Minkä virtapiikin sainkaan eilen tuossa sohvalla istuskellessani kahvikupin ja kameran kanssa magnoliaa ihaillen! Ihan tuosta vain meni vaihtoon esikoisen huoneen ja meidän makuuhuoneen järjestykset, joita olin mielessäni pyöritellyt jo kuukausia. Piti laittaa teinille varoitus kuvan kanssa, että äiti on nyt ollut vauhdissa...Nauroin illalla, että huoneet loppuivat kesken, olisin varmaan vielä ainakin yhden huoneen voinut järjestellä uudelleen. On vähän kuin meillä olisi käynyt pyörremyrsky... Rakastan tilantuntua ja avaruutta, ja sitä on nyt tullut lisää. Katsellaan uutta järjestystä linssin läpi myöhemmin, olen sopivasti menossa kertaamaan ja oppimaan uutta Fridan valokuvauskurssille huomenna!






Palatakseni vielä tähän magnoliaan, niin nuo oksat ovat itsessään kuin taideteoksia. Karu, sammaleinen ja muhkurainen, oksa ja herkät kukkaset muodostavat upean kokonaisuuden. Tässä on jing ja jang ja vielä zen. Eikö olekin?


Energistä lauantaita! 💚
Taina